![]() | ||
Kirjoittaja Piia Aro |
Kun niin sanotulla perinteisellä mainonnalla ammuttiin
isolla pyssyllä, ehkä vähän umpimähkään, mutta ainakin sinne päin, niin
kyllähän se yleensä johonkin osui. Tai näin ainakin uskottiin. Mutta milläs
mitattiin? Kun tähtäimessä on tarpeeksi iso norsu ja panoksiakin riittävästi,
niin kyllä siinä jotain jälkeä saa aikaan. Mutta kuka ampui, kenen pyssyllä ja
mihin aikaan. Rahaa paloi ja tulokset olivat vaikeasti mitattavissa.
Vaan sittenpä mentiin ja keksittiin digimarkkinointi. Ja
kyllä saatiin taas jahtiin uutta puhtia. Ennen kun unet ehti silmistä pyyhkiä
meillä on Facebook, on Twitter, on Pinterest, on Tumblr. Tykätään ja twiitataan
tai muuten ollaan ulkona pelistä. Eikä siinä mitään, tämä on hyvä!
Markkinoinnin ja mainonnan täytyykin kehittyä ja vaihtaa muotoaan. Nyt
käytetään tarkkuusammuntaa ja osallistetaan ja pyydetään saaliilta lupa ampua
ensin.
Tulokset ovat mitattavissa. Yksinkertaisellakin
analyysityökalulla nähdään heti kuinka moni avasi linkin, kävi tykkäämässä,
klikkasi oikeaan landariin, kauanko viipyi. Media pirstaloituu, mutta toisaalta
kohderyhmät ovat aiempaa tarkempia. Yhteisöjä muodostuu jonkin tietyn
erityispiirteen, harrastuksen tai maantieteellisen sijainnin mukaan. Jakelu
halpenee ja jos viesti tai kanava ei ole oikea, se muutetaan. Nopeasti ja
kivutta.
Mutta toimiiko se sittenkään? Kyllä varmasti jos tuntee
savanninsa. Jos ampuu ilman patruunoita, tuskin niin hyvin. Hirvittävän moni –
liian moni – suomalainen yritys on päättänyt lähteä sosiaaliseen mediaan vain
siitä syystä että kun muutkin ovat siellä. Kun on perhana pakko. Pelkästään
tykkääjien kerääminen ilman sisällön tai palautteen antamista on yhtä
hyödyllistä kun lähettää suoramainoskampanja Intiaan, jos yrityksen todelliset
markkinat ovat Kuopiossa. Ilman sisältöä ei ole vuorovaikutusta. Ilman
keskustelua ei ole sosiaalista mediaa. Sehän se juju siinä onkin.
Nähtäväksi jää kuinka me jatkossa osaamme hyödyntää
sosiaalista mediaa etsiessämme asiakkaita, yhteistyökumppaneita, kuluttajia,
tuottajia, osaajia ja ammattilaisia. Aikanaan sen kiteytti MC Nikke T ”Jos
haluu saada on pakko antaa”. Yksinkertaista, eikö vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti