torstai 17. lokakuuta 2013

Meneekö viesti perille?

Kirjoittaja Piia Aro

Kun niin sanotulla perinteisellä mainonnalla ammuttiin isolla pyssyllä, ehkä vähän umpimähkään, mutta ainakin sinne päin, niin kyllähän se yleensä johonkin osui. Tai näin ainakin uskottiin. Mutta milläs mitattiin? Kun tähtäimessä on tarpeeksi iso norsu ja panoksiakin riittävästi, niin kyllä siinä jotain jälkeä saa aikaan. Mutta kuka ampui, kenen pyssyllä ja mihin aikaan. Rahaa paloi ja tulokset olivat vaikeasti mitattavissa.

Vaan sittenpä mentiin ja keksittiin digimarkkinointi. Ja kyllä saatiin taas jahtiin uutta puhtia. Ennen kun unet ehti silmistä pyyhkiä meillä on Facebook, on Twitter, on Pinterest, on Tumblr. Tykätään ja twiitataan tai muuten ollaan ulkona pelistä. Eikä siinä mitään, tämä on hyvä! Markkinoinnin ja mainonnan täytyykin kehittyä ja vaihtaa muotoaan. Nyt käytetään tarkkuusammuntaa ja osallistetaan ja pyydetään saaliilta lupa ampua ensin.

Tulokset ovat mitattavissa. Yksinkertaisellakin analyysityökalulla nähdään heti kuinka moni avasi linkin, kävi tykkäämässä, klikkasi oikeaan landariin, kauanko viipyi. Media pirstaloituu, mutta toisaalta kohderyhmät ovat aiempaa tarkempia. Yhteisöjä muodostuu jonkin tietyn erityispiirteen, harrastuksen tai maantieteellisen sijainnin mukaan. Jakelu halpenee ja jos viesti tai kanava ei ole oikea, se muutetaan. Nopeasti ja kivutta.

Mutta toimiiko se sittenkään? Kyllä varmasti jos tuntee savanninsa. Jos ampuu ilman patruunoita, tuskin niin hyvin. Hirvittävän moni – liian moni – suomalainen yritys on päättänyt lähteä sosiaaliseen mediaan vain siitä syystä että kun muutkin ovat siellä. Kun on perhana pakko. Pelkästään tykkääjien kerääminen ilman sisällön tai palautteen antamista on yhtä hyödyllistä kun lähettää suoramainoskampanja Intiaan, jos yrityksen todelliset markkinat ovat Kuopiossa. Ilman sisältöä ei ole vuorovaikutusta. Ilman keskustelua ei ole sosiaalista mediaa. Sehän se juju siinä onkin.

Nähtäväksi jää kuinka me jatkossa osaamme hyödyntää sosiaalista mediaa etsiessämme asiakkaita, yhteistyökumppaneita, kuluttajia, tuottajia, osaajia ja ammattilaisia. Aikanaan sen kiteytti MC Nikke T ”Jos haluu saada on pakko antaa”. Yksinkertaista, eikö vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti